Valtteri - Johtaja

Uudempi | Vanhempi

13.2.2013, Helsinki

Mä lähdin spartahommaan sillä innolla, että oppisin jotain muutakin, kuin pyöräilyä, ja että vartalokin näyttäis siltä, että jotain muuta joskus on tullut tehtyä. Vuodenvaihde on mennyt tiukasti salilla voimaa ja tekniikkaa treenaten sekä hiihtäen.

Mun viikko alkoi tosi hyvin, eli jalkapäivällä. Häviän muille about kaikessa, paitsi jalkajutuissa, joita en ole yleensä tehnyt, koska mun jalat muutenkin muodostaa kehon painosta jotain 80%. Nytkun jalkoja tekee kuntosalilla, tulee aivan sairaan hyvä fiilis, kun kerrankin ei oo tyttöjen painoja käytössä, hiki virtaa ja homma kulkee. Hyvin onnistuneella treenillä on ihmeen suuri merkitys mielialaan. Spartatreenin jalkaosuus, eli laatikkohypyt ja mave, meni 10 minuuttiin, mikä pitäis varmaan kiskoa paremmaksi, jos ikinä haluais suorittaa treenin 20 minuuttiin - nää on kuitenkin mun vahvimmat puolet.

Tiistaina vedettiin valjasjuoksua, eli mentiin just ruuhka-aikaan tohon Vihdintien varteen sillai, että yhdellä on BW-tetsarin vyö ja valjaat, joista selkäpuolella roikkuu naru. Tetsarimies juoksee ja apumies pitää narusta ja haraa vastaan. Olihan toi harmillista puuhaa, mutta vähän auttoi ohikulkijoiden katseet ja etenkin se, kun ohiajavista busseista joka naama oli kääntynyt meihin. Intervallitreenit on kivoja pelkästään fillarilla - on siidee paahtaa viittäkymppiä omalla lihasvoimalla - mut minkäs teet, kun ei oo kesä. Valjasjuoksutreenin jälkeen oli puol tuntia aikaa sulatella palautusjuomaa, ja sit heti Minnan kahvakuulatreeneihin. Tunnin kuulanheiluttelun loppua kohten huomas, että tänään on jotain muutakin tehty, mutta jännästi tekniikka parantui, kun vauhti hiljeni...

Keskiviikko oli rauhallinen palautumisen päivä, johon kuului tunnin pakollinen kimppavenyttely Turon vetämänä. Vissiin ensimmäinen pakollinen treeni, jossa 2 / 3 porukasta ei ole ollenkaan paikalla. Turo veti treenin luonnollisesti kalsareissa, mitä oli pakko vähän matkia. Tunnin venyttelysessiosta tuli se hieno hyöty, että mun polvisärky, joka hierojan mukaan johtuu kireistä lihaksista, hävis kokonaan. Vois venytellä kimpassa toisenkin kerran?

Torstaina tein ekan kerran sen, mitä mun piti tehdä alunperin viikon joka päivänä: tulin suksilla duuniin. Aikaisempina päivinä ei muut menot antanut myöten, ja torstainakin tiesin, etten illalla enää ehtisi hiihtää himaan, joten päätin vetää pidemmän lenkin. Mullahan menee tosi nätisti ihan kodin vierestä Pitkäkoski-Petikko -yhdyslatu, josta pääsee katkeematonta koneajettua latua Varustelekaan asti. Päätin kiertää Haltialan kartanon kautta, ja tein sitten sen saman klassisen virheen, minkä olen tehnyt monta kertaa aikaisemminkin: yritin mennä suoraan Paloheinän metsän läpi sen kyltin suuntaisesti, joka ohjeisti Malminkartanoon. Uutta ohjekylttiä ei vastaan tullut, ja kun tarpeeksi hiihti suoraan, löysin itseni siitä samasta risteyksestä, josta lähdinkin. Tällä kertaa en yrittänyt uudestaan (niinkuin silloin, jolloin juoksin vahingossa puolimaratonin, koska yritin opetella luovimaan niitä metsäreittejä), vaan kiersin siististi paloheinän majan läpi. Hienosti venyi 6 kilometrin työmatka 17,22 kilometriin.

Koska hiihtäminen on niin helppoa, tein ennen kotiin lähtö pikku jumpan - vatsapainoitteisen sekameteliohjelman lisäksi spartatreenin kahvakuula- ja vatsaliikkeet, joihin kahteen (etupäässä vatsoihin) meni näppärästi 20 minuuttia, eli sen verran, mitä koko 300-ohjelman suorittamiseen pitäisi mennä. Ongelma ei niinkään ollut vastalihasten kestävyydessä vaan siinä, että mulla ei vaan tekniikka toimi tossa pelleilyliikkeessä ollenkaan. Lisää treeniä.

Perjantainakin hiihtäminen jäi vain menomatkaan, mutta tulipahan tehtyä paskasti mennyt ylävartalopäivä. Mä saan vieläkin vaan kaks leukaa vedettyä kerralla, ja tässä olis nyt 2 kk aikaa löytää jostain kyky tehdä se 50 leukaa... Viikonloppu meni lepäillessä ja ylikuntoa välttäessä, ens viikolla sitten ihan perkeleesti hiihtoa salitreenin lisäks. Tän vuoden puolella tuli perjantaihin mennessä plakkariin 145 km. Verta ja ukkosta!

Valtteri



Kommentointi