Käytiin tiistaina jenkkifudisseura Wolverinesin juoksutreeneissä. Pojat kovasti uhosi, että siellä sitten oksettaa ja tekee mieli lopettaa. Treenihalli oli kylmä, cheerleaderitkin pomppi tylsästi hupparit päällä, eikä ne treenit nyt sitten mitkään oksennusjutut ollutkaan, vaikka rankkaa olikin. Hirveen hyvä setti! Supervalmentaja Stokes piti tekniikkapainoitteisen intervallitreenin, selitti asiat selkeästi ja liikkui semmosella sulavalla ilmavalla tavalla, kuin ei painais mitään, mistä olin hyvin kateellinen.
Valmiusasennon opettamisen jälkeen pelkäsin, että koko treenin lepo menee staattisena reisitreeninä, mutta välissä sai sittenkin seisoskella, mikä kasvatti itseluottamusta. Pallon nappaaminen ei onnistunut multa yhtään, ja voi vitsi, miten vaikeeta on hyppiä tasajalkaa takaperin niin nopeasti, ettei lisää jonoa. Paljon uutta ja ihmeellistä, ja tosi hyvää treeniä, erityisesti koordinaatiopuolelle, mitä mä en lähtökohtaisesti omista. Oli tosi kiva liikkua oman mukavuusalueen ulkopuolella ja oppia ihan pari yksinkertaista liikettä, jota voi sitten ite hioa kunnes menee paremmin. Ja taas osaa vähän enemmän.
Yhteenvetona+ Oli kivaa+ Oli pakko oppia uusia outoja asioita ja kehittää koordinaatiota- Ei oksettanut- Vittumaisen muotoinen pallo lähtee ihan mihin sattuu maahan osuessaan
Kuvia
